maanantai 18. elokuuta 2014

Tutkimusmatkalla Ranskan Alpeilla

IAU Trail World Championships eli suomalaisittain polkujuoksun MM-kisat juostaan ensi vuonna Ranskan Annecyssä touko-kesäkuun vaihteessa. Suomen joukkueesta paikkaa kärkkyvät JanneH ja Jussi kävivät tutustumassa reittiin viikonlopun kestäneellä reissulla.
 
Teksti: Janne Hietala
 
Päätin keväällä, että yhtenä kauden 2015 tavoitteista on olla mukana Suomen yhdeksänhenkisessä joukkueessa polkujuoksun MM-kisoissa. Kisa järjestetään tällä kertaa Ranskassa Annecyssa käytävän Maxi-racen yhteydessä ja jo hyvissä ajoin mietin, että mikäli matkaan mielii lähteä, kannattaa reittiin käydä tutustumassa etukäteen. Reitin tunteminen helpottaa kisassa henkisesti ja ohjaa vähintään mielikuvaharjoittelua kisaa edeltävinä kuukausina. Pitkää reissua en tänä kesänä onnistunut toteuttamaan, joten päätimme Jussin kanssa lähteä viikonloppumatkalle ja trekata reitti kerralla läpi. Samalla lenkki toimisi hyvänä testinä Jussille kolmen viikon päästä Italiassa juostavaa Tor de Geants -kilpailua ajatellen.
 
Lensimme Geneveen perjantaiaamuna ja bussimme saapui Annecyyn yhden jälkeen. Annecy on yksi kaupungeista, joista löytyy Salomon citytrail ja tutustuimme reittiin ensin kävellen netistä tulostetun kartan kanssa. Hyvä ratkaisu, sillä reitin löytäminen oli kävelyvauhdissakin aluksi vaikeaa. Helpompaa homma olisi ollut puhelimen sovelluksella tai Ambitiin ladatulla gps-jäljellä. Riittävän varmuuden saatuamme kävimme hotellilla vaihtamassa vaatteet ja juoksimme reitin läpi kävelijöitä väistellen. Hieno tapa tutustua kaupunkiin, vaikkakin kansallinen vapaapäivä turistien suosimassa kaupungissa ei välttämättä ollut se paras mahdollinen hetki. Citytrail-reitti löytyy muuten Helsingistäkin!
 
Lauantaiaamuna heräsimme 4:40 ja lähdimme otsalamppujen valossa matkaan. Ensimmäiset 16 km oli loivaa nousua Semnoziin ja reitti kulki pääosin metsässä. Aurinko ehti nousta ennen saapumistamme huipulle, jossa syötiin vartin verran patonkia ja ihailtiin maisemia. Etenimme lähes koko mäen rauhassa, kunnes takaa tuli ranskalainen juoksija, jonka seuraan liityimme hetkeksi. Syke nousi VK:lle ja hidastimme, mutta ranskis odotteli aina vähän matkan päässä. Semnozista jamppa kääntyi takaisin.
 
Jussi tunkkaa kohti Semnozin huippua
 
Ensimmäinen alamäki oli selvästi alun nousua jyrkempi ja niin myös seuraava ylämäki. Jussilla sykkeet pysyivät alhaalla, mutta omani nousivat välillä VK:lle. Pitkin kesää puolittain vaivannut oikean jalan kantakalvo tuntui joka askeleelta kipeältä ja mietin, kuinka pahaksi se ehtii reissun aikana mennä. Kipu tuntui kovana myös Pallas-Hettan aikana, mutta silloin se hävisi loppua kohden. Niin kävi tälläkin kertaa ja jossain vaiheessa kipu lakkasi eikä ole sen jälkeen palannut.
 
Näkymä Lathuilen ja Doussardin kyliin noin 40 km kohdalla
 
Puolivälissä reittiä pidimme tunnin ruokatauon Doussardin kylässä, josta seuraamme liittyi viime vuoden EM-rogaining-parini Paul Galode. Jos alkumatkasta meillä oli välillä vaikeuksia tulkita polkujen merkintöjä maastossa, Paul hoiti suvereenisti suunnistuksen ilman karttaakin. Reitti nousi Doussardista ylös vuoristoon ja palasi 27 km myöhemmin takaisin järvelle Menthon-Saint-Bernardin kylään. Paul hyppäsi siellä kyydistä pois ja jatkoimme Jussin kanssa matkaa parin kolmioleivän, kokiksen ja jäätelön jälkeen.
 
Voittajafiilis kun taas yksi nousu on selätetty
 
Viimeinen etappi oli noin 17 km ja käytännössä mäki ylös mäki alas. Viimeisellä huipulla maisemat olivat hienot ja aurinko alkoi laskea. Laskun puolivälissä kaivoimme lamput ja tiputtelimme viimeiset sadat metrit Annecyyn. Tasaista asvalttia hotellille oli kolmisen kilometriä ja rullailimme sitä kutosen kilsavauhtia hyvällä jalalla. Kisassa tulee olemaan paljon vaikeampaa juosta loppukilometrit edes samaa vauhtia, mutta toivottavasti keskivauhti on muun reissun ajan ollut vähän kovempi.
 
Näkymä Mont Baronin huipulla auringon laskiessa oli upea 
 
Kokonaisuutena reissu sujui täsmälleen suunnitellulla tavalla ja riskit vaivojen pahenemisen suhteen eivät realisoituneet. Maisemista ehti nauttia eikä lopussa tuntunut pahalta, vaikka jalat toki kipeät tällä hetkellä ovatkin. Saimme arvokasta tietoa reitin ominaispiirteistä ja kisassa, mikäli sinne pääsee, tietää, mitä missäkin vaiheessa on edessä. Käytimme etenemiseen aikaa 14,5 h, kun alussa tapaamamme ranskalainen oli juossut kisan 11 h paikkeille ja viime vuoden voittaja 8:45. Ruuvin pitää olla siis muutaman kierroksen kireämmällä, kun numerolappu laitetaan rintaan.
 
 
Sunnuntai vietettiin Genevessä, jossa bongailtiin kalliita autoja, siipiratasaluksia ja yksi räikkösluokan jahti. Illalla lennettiin sinivalkoisin siivin kotiin ja maanantaiaamuna takaisin duuniin. Jussilla alkaa valmistautuminen Tor de Geantsiin ja omalta osaltani treenit jatkuvat Nuuksion kautta kohti Vaarojen maratonia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti