torstai 4. tammikuuta 2024

Hopeaa Pöytyän EM-rogainingista 2023 (kisaraportti)

JanneS ja Juha ”Jussi” Lehtonen saivat hopeaa Pöytyällä (Suomi) järjestetyssä EM-rogaining kisassa. Matkaa kertyi yhteensä 136 km ja nousua noin 1.6km. Kaikista joukkueista olimme viidensiä. Rata oli haastavinta suunnistusta mitä itsellä on rogaining kisoissa tullut vastaan.

Valmistautuminen

 

Valmistautuminen sujui MM-rogainingin jälkeen kohtuullisesti, palauduin kohtuu nopeasti suorituksesta ja ehdin tehdä muutaman hyvän treeniviikon alle, ennen kuin täytyikin jo alkaa himmailemaan. Viikkoa ennen kisaa tuli vähän jännitystä, kun kävi ilmi, että Mika ei pääsekään mukaan, mutta onneksi Jussi ilmoitti pääsevänsä viikon varoajalla. Määräviikon 18 tunnin treeni vaihtui nyt sitten 24 tunnin kisaan – toivottavasti tämä toimi hyvänä kenraaliharjoituksena Nummela Backyardiin. Ajelimme Turkuun perjantaina illalla ja poikkeuksellisesti kävimme malliradalla kävelemässä vielä kisa aamuna – hiukan kyseenalaista oliko siitä mitään hyötyä, mutta tulipa käytyä. Kartta oli tuttua turvallista Suomi laatua ja vastaavissa maastoissa on tullut kohtuu monta kertaa vietettyä aikaa kartta kädessä. En ollut koskaan käynyt Kurjenrahkan alueella, joten koitin katsella 2019 SM-kisan karttaa hieman etukäteen.

 

Reittisuunnitelma

 

Lähdimme suunnittelemaan reittiä 130 kuljetun kilometrin mukaan sillä perusteella, että maasto oli aika tasaista ja sen piti olla myös nopeaa. Aika nopeasti isoiksi linjoiksi hahmottui ensin hakea kartan pohjoispuolelta lähes kaikki rastit, sitten juosta ”putkiosuus” kartan itäreunan polkuja kaakkoiskulmaan, jonka jälkeen hakisimme etelän isot rastit ja sitten loppuun oli monta erilaista paluuta riippuen siitä paljonko lopussa olisi aikaa. 


Reittisuunnittelua

Kilpailu


Lähdimme hyvällä tahdilla hakemaan rasteja kartan pohjoispuolelta. Alku sujuikin todella hyvin, rastit löytyivät ja saimme pidettyä vauhtia yllä. Jätimme välistä yhden 2, yhden 3 ja yhden 4 pisteen rastin, mutta muuten haimme kaikki rastit alueelta. 

 

Ensimmäisen 6 tunnin reitti

Suurin piirtein kahdeksan tunnin kohdalla alkoi polkuosuus, jota menimme etelään hakien kaikki rastit matkalta. Tässä kohdassa ei ollut paljon vaihtoehtoja reittisuunnitteluun, tiet ja polut veivät rastilta toiselle ja ainoa paikka jossa vaihtoehtoja oli, oli kartan kaakkoisnurkassa. Osa tiimeistä jätti 98:n kokonaan hakematta ja tuli 95:n kautta eteläosaan. Me kävimme senkin hakemassa pistona. 



6-12h

Kartan eteläosassa oli isoin pisterykelmä, joka oli "pakko" hakea. Rastipisteet olivat haastavia, ja pummasimme hiukan 109:lle menossa, kun ajauduimme liiaksi itään kartalla, pummia n. 5-10 minuuttia. Muuten nuokin rastit löytyivät hyvin.  



12-18h


Lopussa alkoi näyttää selvältä, että emme ehdi koko suunniteltua reittiä, ja jätimme ensin 102:n pois. Loppuun 65-72-87-60 kului myös enemmän aikaa kuin oletin, ja jouduimme jättämään lopun kierron 60-76-34-67-87 pois suunnitelmasta ja suuntaamaan tietä pitkin 60:ltä 22:lle. Lopussa vielä ajatuksena oli hakea 25:n, mutta kun missasin polkujen risteyksen, niin piti sitten mennä suoraan maaliin. Onneksi lopputulokset eivät jääneet muutamasta minuutista tai pisteestä kiinni. 



18-24h

Lopputulokseen olin erittäin tyytyväinen. Tämä oli pisin matka rogaining kisoissa mitä olen koskaan edennyt ja olimme kovien joukkueiden joukossa kokonaiskilpailun 5. sijalla ja paras suomalaisjoukkue. 

 

Reitit löytyvät täältä

Tulokset löytyvät täältä

 

Jatkosuunnitelmat

 

Palautuminen ei ole nyt lähtenyt ihan normaalisti liikkeelle, vaikkei mitään vammoja tullut, on mennyt viikon verran ja vieläkin olo on aika väsynyt. Todennäköisesti otan vielä toisen viikon todella rauhallisesti, ja sitten alan rakentaa kuntoa UTMB Kullamannenille marraskuun alussa. Mielessä siintää myös jo 2024 kisakalenteri, ilmoittautuminen lähti UTMB Snowdonian perusmatkalle ja loppukesästä sitten itse UTMB tai joku muu pitkä vuoristoultra. Jos vaikka onnistuisi pitämään itsensä kurissa ja osallistuisi ”vain” kahteen pitkään kisaan ensi vuonna. Tänä vuonna näitä 24h+ kisoja tulee yhteensä neljä kappaletta, joka alkaa olla aika rajoilla ainakin itselle. 

 

JanneS

lauantai 16. syyskuuta 2023

Hopeaa USA:n MM-rogainingista 2023 (kisaraportti)

JanneS ja Mika saivat hopeaa Lake Tahoe:lla (USA) järjestetyssä MM-rogaining kisassa. Matkaa kertyi yhteensä 101.5 km ja nousua noin 4km. Voittajajoukkue oli omilla pisteluvuillaan, mutta hopeasta kävimme tiukan kisan Tsekin tiimin kanssa lopulta voittaen heidät 10 pisteellä. 


Mitaleihin oli panostettu vähän normaalia enemmän


Valmistautuminen

 

Omalta osalta valmistautuminen on sujunut hyvin, MIUT:n jälkeen olen pystynyt harjoittelemaan ilman katkoja ja saanut hyviä harjoituksia alle. Viimeisen kovan harjoitusblokin tein noin 4 viikkoa ennen kisaa. Sen jälkeen harjoitukset ovat enimmäkseen olleet hotellien juoksumatoilla. Kisapaikalle tulimme vasta perjantaina päivällä – näin jälkikäteen mietin, että olisi ehkä kannattanut tulla jo muutamaa päivää aiemmin totuttelemaan parin tonnin korkeuteen. Itse en vielä näissä korkeuksissa huomaa eroa, mutta Mikalla oli alussa vähän käynnistymisvaikeuksia. Koska kyseessä oli meidän 7. yhteinen 24h kv. rogaining, ovat tiimin roolit jo hyvin muotoutuneet. 

 

Maisemat olivat upeat


Reittisuunnitelma

 

Tutustuimme hyvin samalla alueella 2021 järjestetyn USA:n mestaruusrogainingin karttaan etukäteen ja aika hyvin onnistuimme arvaamaan millainen kisa-alue tulisi olemaan. Kisakeskuksen itäpuolella meni iso tie, jonka sai ylittää vain yhdestä kohdasta. Tien itäpuolella oli selvästi vähemmän rasteja kuin länsipuolen vuoristossa joten lähdimme suunnittelemaan sillä ajatuksella että haemme länsipuolelta lähes kaikki rastit ja jos lopussa olisi ylimääräistä aikaa, hakisimme itäpuolelta muutamat lähimmät rastit. Tällä kertaa lopetus oli todella auki kun lähdimme liikkeelle, mielessä oli ainakin 5 erilaista hyvää lopetusta, enkä ollut huolissani ettemme saisi hyvää lopetusta, kunhan vain ehtisimme hakea maalipaikan lähellä olevan rastikierroksen (53-79-98-63).

 

Niin totta


Kilpailu

 

Starttasimme suoraan startista mäkeä ylös 35-89-106, yhteensä n. 500 metrin nousun. Heti startin jälkeen kaivoin ylämäkeen sauvat esiin ja huomasin, että ne olivat jämähtäneet paikoilleen enkä saanut sauvoja auki. Mika onnistui jotenkin napauttamaan sauvaa asfalttiin ylämäessä sen verran, että lukitus aukesi ja sain ne käyttöön. Hyvänä muistutuksena koittaa jokaisen krittisen välineen toiminta ennen starttia, varsinkin jos väline on ollut matkalaukkuun sullottuna edelliset 3 viikkoa. 

 

106:lta olimme piirtäneet 77:lle reitin rinnettä pitkin. Se reitti tuskin oli nopein tapa tuolle välille, olisi kannattanut ottaa ne 50 metriä lisänousua ja mennä teiden kautta 77:lle. Rinne oli täynnä sellaista 50-100 cm tiheää pensaikkoa, joka kantoi jonkin verran kun niiden oksien päälle astui. Onnistuin kuitenkin pyörähtämään selän kautta ympäri ja laskeuduin suoraan toisen sauvan päälle ja onnistuin katkaisemaan sen reilun tunnin suorituksen jälkeen. Lisäksi koitimme vältellä rinteessä pensaikkoja ja koska niiden kohdalla oli mahdotonta mennä ylöspäin, valuimme rinnettä sen verran alas, että saimme tunkata sen 106:lta säästetyn 50 metrin verran ylöspäin ennen kuin pääsimme rastille. 

 

Lähtö oli luistelukaukalosta


77:n jälkeen homma alkoi toimimaan heti kun sain teipattua rikki menneen sauvan n. 5 cm lyhyemmäksi kuin alunperin. Vaihtelin sauvoja aina niin että lyhyempi on ylämäen puolella ja yllättävän hyvin toimivat – vasta viimeisen tunnin aikana teippaus petti ja sauva lyheni vähän alle metriseksi. 

 

Haimme isot rastit kartan keskialueen vuoristosta koittaen välttää ylimääräisiä nousuja/laskuja ja siinä aika hyvin onnistuimmekin. Rastit olivat yllättävän haastavia – tyypillinen rastipiste oli ”the spur” eli ”nenä” tai vaihtoehtoisesti ”the re-entrant” eli ”notko” jossain kohtaa rinnettä. Todella tarkasti sai nuo rastit ottaa – yllättävän hyvin ne kuitenkin löytyivät. Pidän itse näistä kisoista, joissa saa oikeasti suunnistaa eikä lopputulosta ratkaista pelkästään sillä kuka juoksee kovinta vauhtia rastilta toiselle. 

 

Ensimmäisessä mäessä


Pakollisena varusteena oli vähintään 2 litraa vettä, meillä oli molemmilla 2.5 littaa kapasiteettia ja silti päivän kuumuudessa nesteen riittävyys teki tiukkaa. Lämpöä oli varmaan n 25-26 astetta ja ensimmäisen ja toisen rastipisteen väli meillä oli n 30 kilometriä, eli n. 6 tuntia. Kaivoin jossain vaiheessa Salomonin filtterin esille ja uskaltauduin ottamaan paikallista raikasta purovettä lisäksi. 

 

En ole kovin paljoa vielä analysoinut reittejä, mutta uskoisin meillä olleen kohtuu tehokas reitti. Olimme alun perin piirtäneet reitille 102:n (75-102-92), mutta päädyimme jättämään sen pois kun alun vuoristo-osuuteen meni kauemmin kuin oletimme ja 102-92 välin louhikko näytti kartalta todella hitaalta. Manu ystävällisesti totesi kisan jälkeen, että se 102 olisi ollut nopea haku ja hän on siinä aivan oikeassa. 102 oli suurinpiirtein samoilla korkeuksilla 92:n kanssa ja niiden väli olisi ollut mentävissä louhikon alapuolelta, lisäbonuksena 92:n olisi ollut helpompi löytää 102:lta tultaessa kuin miten meille nyt kävi. 


Polku malliradalta, näitä oli vähemmän itse kisassa

 

Ensimmäinen ja viimeinen isompi pummaus tuli juuri 92:lle vähän pimeän tulon jälkeen. Lähdimme tulemaan alas rastin pohjoispuolen jyrkännettä ekasta kohdasta mistä pääsi alas ja ajauduimme rinteessä liikaa länteen ja tulimme suoraan ihan tajuttomaan louhikkoon. Siellä oli sellaista pienen auton kokoisia lohkareita sikin sokin ja takana niin jyrkkä rinne ettei sitä olisi päässyt ylös. Hypimme kiviltä toisille ainoana päämääränä päästä louhikosta pois ja siinä meni vähän suunnat sekaisin. Kun pääsimme louhikosta vihdoin pois, emme ihan tarkkaan tienneet missä olemme ja alkoi mennä jo sekaisin mihin suuntaan kartan käyrien pitäisi olla. GPS-jäljestä näen nyt, että olimme täsmälleen siinä missä oletinkin louhikosta pois pääsyn jälkeen, mutta silti säntäilimme hetken ristiin rastiin mäkeä ylös ja alas. Lopulta otimme suunnan etelään, sillä idealla että jossain vaiheessa saamme joesta kiinni. Saimme onneksi sitä ennen jo kiinni vesiurasta, emme heti tienneet mikä vesiura oli kyseessä, mutta kun varmistui mikä ura oli kyseessä, oli rastin haku helppoa.


Viimeinen mäki maaliin

Jatko menikin sitten paremmin. Päätimme jättää välistä 101:n ja 100:n. Vaikka kyseessä olikin 100 pisteen rastit, olisi niiden hakuun mennyt sen verran kauan, että päätimme jättää loppuun enemmän aikaa, jotta ehdimme loppulenkin suunnitellusti. 87 rastia ei jostain syystä ollut ollenkaan maastossa – ensimmäinen kerta MM/EM kisoissa, kun näin käy – mutta onneksi rastipiste oli niin selkeä, että tiesimme olevamme oikeassa paikassa ja jatkoimme matkaa. Pisteet tuosta saimme protestin kautta maalissa – GPS-jälki kertoi meidän olleen oikeassa paikassa. 

 

Etelän rasteilla ei ollut ongelmia. Pidimme tasaista rauhallista vauhtia yllä ja otimme rastit varmasti. Aamun kohokohta sattui Tahoe Cityn lähellä, kun näimme kaksi karhua – toinen juoksi pakoon ja toinen jäi metsästä katselemaan meitä. Tiesin tuolla olevan karhuja, mutta en todellakaan uskonut, että niihin törmäisimme.


Palkintojenjako

Lopussa viilasimme vielä reittiä siten, että jätimme 45:n pois alkuperäisestä suunnitelmasta. 53-79 tummanvihreä rinneväli ja siihen menevä aika oli aika epävarma, joten oli varmempi jättää tuo pois, tiesin että lopussa oli joustovaraa hakea pari rastia kunhan vaan ehdimme hakea 98-63:n hyvissä ajoin. 63:n jälkeen polku sitten katosikin hetkeksi kokonaan, mutta onneksi löysimme sille takaisin, muuten olisi saattanut tulla todella kiire. Haimme lopussa vielä 31-21-27-38 ja olimme maalissa n. 4 minuuttia ennen 24 tunnin aikarajaa. Jonkin verran lopussa olisi voinut kiristää, jos olisi ollut pakko – tiesin koko ajan että ehdimme, mutta oli tuossa lopussa mäkeä vähän enemmän kuin kuvittelin ja meni vähän tiukemmalle kuin oletin. Aurinko ja lämpö alkoivat tehdä temppujaan ja vedetkin loppuivat jo hyvissä ajoin ennen maalia – vähän jouduin keräilemään itseäni maalissa makailemalla varjossa huoltojoukkojen hellässä hoidossa. 

 

Reitit löytyvät täältä

Tulokset löytyvät täältä

 

Analyysiä

Lopputuloksena loistava toinen sija, muutama joukkue aika lähellä takana. Aina kannattaa hakea viimeisetkin rastit, vaikka kuinka haluaisi jo päästä maaliin. Voittajajoukkueeseen oli niin pitkä matka, että siinäkään ei jäänyt mitään jossiteltavaa.

 

Kokonaisuutena suoritus oli hyvä. Meidän vahvuutena on tasainen ja varma suorittaminen. Alussa monet joukkueet juoksevat ohi oikealta ja vasemmalta, mutta lopussa ohitamme samat joukkueet ihan perusvauhtiakin menemällä. Kokemus alkaa näkyä reittisuunnittelussa, tämä oli nyt itselle kuudestoista 24h rogaining kisa, joista viisi on ollut MM-kisoja ja viisi EM-kisoja, loput SM-kisoja. Tuohon päälle sitten kolmisenkymmentä 8-12h rogainingia, synkkistä tai vastaavaa pidempää suoritusta kartan kanssa maastossa. 

 

Jatkosuunnitelmat

 

Kausi jatkuu tästä reilun kuukauden päästä Pöytyällä Rogaining EM-kisoissa, eli nyt pari viikkoa lepoa, sit pari viikkoa kunnon treeniä ja loppuun keventelyt. EM-kisojen jälkeen kalenterissa on ensimmäinen satamailinen UTMB Kullamannen marraskuun  alussa. Sinne ei ole muita tavoitteita kuin saada onnistunut suoritus ja kerättyä UTMB kiviä, jos vaikka ensi vuonna pääsisi UTMB:lle. Ehkä jotain lyhyempiä kisoja voi vielä kalenteriin mahtua ennen KullamanenniaRogaining kisojen osalta 2024 on vielä auki, huhu kertoo että SM-kisa saattaisi olla tulossa ja mahdollisesti EM-kisa, vahva veikkaus että EM-kisa päätyy Viro/Latvia akselille tässä maailman tilanteessa kun kaksi isoa Rogaining maata ovat poissa laskuista ja 2023 kisa järjestetään Suomessa. MM-rogaining järjestetään seuraavan kerran heinäkuussa 2025 Espanjassa. Se kannattaa laittaa jo nyt kalentereihin, Espanjassa on kokenut porukka järjestämässä ja varmasti hyvä kisa tulossa.  

 

JanneS

 

 

tiistai 25. huhtikuuta 2023

Madeira Island Ultra Trail (MIUT115) kisaraportti

JanneS kävi juoksemassa Madeiralla perinteisen MIUT:in pitkän matkan ajassa 25:20. Reitti oli haastava eikä tällä kertaa päästy maaliin ilman pieniä haasteita, mutta tapahtuma oli kaiken kaikkiaan ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Tunkkaamista oli paljon, välillä todella hienoissa maisemissa

Valmistautuminen

Päätin jo viime vuoden TransGranCanarian (TGC) jälkeen, että MIUT olisi seuraava pitkä kv. polkujuoksu ja niinpä tapahtuma varmistui kalenteriin heti ilmoittautumisen auettua syksyllä. Alkuvuoden harjoittelu sujui hyvin, kunnes helmikuussa sairastetun flunssan jälkeen sain jälkioireina kurkkukipuja, joiden kanssa meni kuukausi ilman harjoittelua. Yhteensä taukoa tuli 5 viikkoa, alkaen 10 viikkoa ennen tapahtumaa. Sain kuitenkin hyvin treenin käyntiin viimeiseksi 5 viikoksi, enkä ollut mitenkään huolissani läpäisystä. Toisaalta en odottanut mitään täydellistä suoritustakaan.


Reittikartta

 

Työkuviot vielä vähän sotkivat paikalle pääsyä ja toisin kuin muut suomalaiset, pääsin perille vasta torstaina illalla. Fiksuinta olisi tulla koko viikoksi Finnairin lomalennoilla jo maanantaina ja fiilistellä maisemia etukäteen. Tuomas ehti käydä tutustumassa melkein koko reittiin etukäteen ja saimme Kimmon kanssa hyviä reittiselvityksiä tapahtumaa edeltävällä viikolla, joten itselläkin oli vähän parempi käsitys mitä olisi edessä. 

 

Korkeusprofiili

Kisa

Ajelimme hyvissä ajoin Tuomaksen ja Kimmon kanssa perjantaina illalla bussien lähtöpaikalle ja siitä sitten kohti starttia, joka oli tasan puolilta öin saaren toiselta puolelta. Toisin kuin Kanarialla, lähdössä ei mitenkään ryhmittäydytty odotetun loppuajan mukaan. Lähtökarsina oli jo aika täynnä, kun puolelta sinne menimme - seurailin Kimmoa arviolta jonnekin puolen välin tienoille. Startin tapahduttua porukkaa sitten alkoikin lappaa ohi oikealta ja vasemmalta, Kimmokin katosi odotetusti jonnekin horisonttiin. Ensimmäinen mäki (n. 350m nousua) oli heti yllättävän jyrkkä, osa sitäkin juoksi vielä ylös. Itse nousu oli tietä pitkin, mutta alas lähdettäessä reitti muuttui pieneksi poluksi, jota tultiin alas. Siinä sitten käveltiin jonossa pikkuhiljaa, välillä paikallaan seisten odottaen, että jono liikkuisi eteenpäin. Tuohon alle parin kilometrin mittaiseen laskuun meni 24 minuuttia, josta ehkä sellainen 10 minuuttia tuli ylimääräistä jonottelun takia. 

 

Auringonnousu seitsemän aikoihin


Alhaalta lähdettiin sitten saman tien ensimmäiseen isoon ylämäkeen (1.1k+) kohti Fanalin huoltoa (huollossa sijoitus 752). Etenin rauhallisesti voimia säästellen ihan hyvävoimaisena ja nopean huollon jälkeen mäki nousi vielä hetken, jonka jälkeen oli pitkä lasku (800m-) Chāo de Ribeiran huoltoon (sijoitus 669). Tuosta välistä ei jäänyt paljoa mielikuvia, enkä muista kovin montaa ohittaneeni näillä alkupään alamäkiosuuksilla. Juoksuvauhtini ei päätä huimaa näillä alun väleillä - tasaisella sekä loivissa alamäissä porukkaa tuli jonkin verran ohi. Oletan, että suurin osa näistä sijoitusparannuksista alussa tuli huolloissa, joihin käytin 2-3 minuuttia per huolto. Olisi kiva tietää mikä keskimääräinen huoltoaika on, kun juostaan näillä ”muut” sijoituksilla.

 

Chāo de Ribeirasta lähti toinen iso nousu Estanquinhos:iin (1.4k+). Tällä välillä omat vahvuudet sitten pääsivät hyvin käyntiin ja ohittelin jyrkässä mäessä useampia porukoita. Sen verran katselin sykedataa, että tällä välillä keskisyke oli korkein kaikista etapeista, vähän aerobisen kynnyksen yli, kun koko reissun keskisyke oli PK1:llä. Estanquinhos:ssa sijoitus oli parantunut sadalla 569:ään. 


Aamun aurinko valaisi kauniisti rinteen

 

Seuraavat pari etappia olivat sitten haastavin osa matkasta. Otin alku puolikkaalle neljä pakettia Nosht:in vauhtikarkkeja ja 100g suklaata luottaen siihen, että huolloista saisi ihan hyvin syötävää. Olin tässä vaiheessa jo perässä oletettua aikaani (tein etappi arviot 24 tunnin kokonaisajan mukaan), joten jouduin vähän säästelemään energioita ennen dropbagia Curralissa. Huolloista otin aina Pepsiä mukiin ja jotain energiapatukan paloja tms, mutta en selvästikään riittävästi, koska energiatasot alkoivat laskea. Ylämäet menin hyvää tahtia ilman taukoja, tasaiset lähinnä kävelin powerwalkia ja loivat alamäet hölkkäilin rauhassa säästellen energioita. En oikein käsitä miten onnistuin näilläkin pitkillä etapeilla parantamaan sijoitusta vaikeuksista huolimatta. Toki etenin koko ajan tasaisesti, enkä pysähtynyt missään vaiheessa. Aika moni tuntui ottavan taukoja nousuissa. 

 

Välillä reitti meni levadoita pitkin


Encumeadassa (sijoitus 500) olisi ollut ihan ruokaakin tarjolla, mutta se tuli jotenkin yllättäen, enkä sitten lähtenyt kaivamaan pakollisiin varusteisiin kuulunutta lautasta esiin vaan jatkoin suoraan matkaa. Olin jotenkin henkisesti ajatellut syöväni vasta Curralin isossa huollossa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo oli virhe ja tajusin sen vähän huollon jälkeen.

 

Vesiputouksia näkyi matkalla useampiakin


Seuraavasta välistä Curral das Freiras:iin (sijoitus 454) tulikin sitten pitkä auringon alkaessa paistaa ja lämpötilan noustessa. Välillä tuli nousua melkein kilometri ja laskua vähän enemmän, joten sain tuohon 15km väliin kulumaan yli kolme ja puoli tuntia. Curralissa käytin sitten aikaa enemmän, söin kunnon ruoan sekä pakkasin kaikki dropbagissä olleet vauhtikarkit ja suklaat mukaan – huollon kokonaisaika 25 minuuttia. 

 

Päivän edetessä maisemat paranivat

Curralista alkoi reitin parhaat välit, ensin 1.5k+ nousu Pico Ruivolle hyväkulkuista polkua pitkin. Tässä kohtaa takana oli 4.5k nousua ja tuo 1.5k päälle alkoi tuntua jaloissa. Nousu muuttui rankemmaksi, kun pääsimme pilvien yläpuolelle ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Maisemat olivat ihan mielettömän hienot ja piti muistutella itseä, että tämän takia täällä olen. Pico Ruivolta (sijoitus 405) alkoi polku Pico de Areeiro:lle (sijoitus 388). Tuolla välillä mentiin välillä jyrkästi alas, välillä ylös, välillä vuorenrinteeseen kaiverrettua polkua pitkin. Olin ajatellut tuon välin olevan aika lyhyt, mutta yllättävän rankka se oli heti tuohon Pico Ruivon nousun perään. 

 

Kun ensimmäisen kerran kun nousimme pilvien yläpuolille, näky oli mahtava


Pico de Areeirolta alkoi lasku ensin Chão da Lagoan huoltoon (sijoitus 377) ja siitä melkein tonnin tiputus Portelan huoltoon (sijoitus 350). Oma juoksu kulki loivaan alamäkeen poluilla hyvin ja sain pidettyä hyvää vauhtia välillä ohitellen muita, kunnes alamäki jyrkentyi ja samat, jotka olin just ohittanut menivät vauhdilla ohi. Täytyy treenata jyrkkiä alamäkiä enemmän, mulla meni jarrut selvästi muita aikaisemmassa vaiheessa päälle kuin muilla. 


Hieman ennen Pico Ruivoa


Portelasta alamäki (700m-) jatkui Porto da Cruzin huoltoon (sijoitus 343). Alamäki oli sen verran jyrkkä, etten pystynyt sitä juoksemaan, joten etenin rauhallisesti. Viimeisestä huollosta lähti sitten 400m+ nousu kaupungin katuja pitkin rannikolle, jossa polku meni jyrkän näköisessä rinteessä ja meri kuului. Maisemat olisivat varmaan olleet hienot, jos ei olisi ollut pimeää. Vaikken pitänyt mitenkään erityisesti kiirettä, tuli selkiä tasaisesti vastaan. 


Päädyin lopussa etenemään samaa matkaa Portugalilaisen Luis:in kanssa, joka kertoili 300 kilometrin kisasta Algarviana Ultra Trail Algarvessa, jota hän on ollut järkkäämässä. Luis kertoili, että he ottavat vain 100 osanottajaa, jotta pystyvät tarjoamaan hyvän kokemuksen kaikille. Varmasti siinä onnistuvatkin kun järjestäjiä on melkein yhtä paljon kuin juoksijoita. Suomalaisia tuolla ei ilmeisesti ole vielä näkynyt, vaikka kyseessä on varsin kansainvälinen tapahtuma. Tapahtumassa on tiukka 72 tunnin cut-off, joten ihan helppoa ei ole juosta 300km kolmeen päivään, vaikka ilmeisesti reitti itsessään on hyvin juostavaa eikä nousujakaan ole paljoa. Toivottavasti joku innostuu hieman erilaisesta pitkästä polku-ultrasta Portugalissa - itse olen hieman turhan hidas tuohon ja vetoa on enemmän vuorille. 


Matka eteni ihan kivasti niitä näitä höpötellen Luisin kanssa. Lopussa porukkaa alkoi tulla juosten ohitse ja siinä itsekin vähän innostuin ja sain vielä maalisuoralle ihan hyvän vauhtivedon aikaiseksi. 

 

Pico Ruivon ja Pico de Areeiron välillä oli jyrkkiä kohtia


Maalissa olin hyvävoimaisena ajassa 25:20, sijoituksena 327. Onnistuin pienistä vaikeuksista huolimatta parantamaan sijoitusta joka etapilla, jota voi pitää onnistuneen suorituksen mittarina. Oma vahvuus on ehdottomasti tasainen vauhti, jota pystyn pitämään yllä loppuun asti. Sain hakemani elämyksen ja tutustua saareen samalla. Tuomaksen kanssa kävimme vielä seuraavana päivänä kymmenen kilometrin levada kävelyllä avaamassa vähän paikkoja.


Polku meni välillä vuorenrinnettä


Kiitokset sekä Tuomakselle että Kimmolle seurasta. Mukavampaa näitä on yhdessä kokea, vaikka itse juoksut kulkivatkin eri tahtia. Tuomakselle vielä erityiskiitokset reittivinkeistä ja maalissa odottelusta seitsemän tuntia oman suorituksen jälkeen, vaikkei mitään oltukaan sovittu logistiikoista. Heti kisan jälkeen oli erittäin mukavaa, kun ei tarvinnut itse ajaa takaisin hotellille. 

 

Varusteet

Juoksin taas koko matkan shorteissa, enkä kaivannut enempää lämpöä jalkoihin. Yläpäässä oli alusta lähtien kevyt t-paita, yöllä korkeammalle noustessa tuli vähän viileä ja säätelin lämpöjä irtohihoilla ja ohuella tuulitakilla. Liivissä olisi vielä ollut Salomonin bonatti takki ja housut, hanskat, buff ja ohut pipo. Ainoastaan tuo sadetta pitävä takki oli pakollinen varuste, mutta oma olo on turvallisempi vuoristossa, kun on vähän enemmän vaatetta mukana kuin vain pakolliset varusteet. 

 

Pilvessä


Juoksin Hoka Speedgoat 5:lla, jotka toimivat ihan hyvin. Alussa kaipailin vähän enemmän pitoa, mutta päivän lämmetessä ja polkujen kuivuttua en kuitenkaan vaihtanut Mafate 4:iin dropbagista vaan jatkoin Speedgoateilla loppuun asti. Nestettä oli kannossa kaksi 0.5l lötköä, paitsi Pico Ruivon nousuun täytin dropbagistä ottamani kolmannen lötkön. Siinä se tulikin todella tarpeeseen. Lamppuna oli Lupinen Piko kahdella 3.5Ah pikkuakulla ja varalla pieni led-lamppu, johon piti vielä kantaa varaparistot mukana.

 

Loppumietteet

Voin lämpimästi suositella tapahtumaa kauden avaustapahtumaksi. Mietin matkalla, että 85k reitillä olisi saanut kaikki parhaat palat reitistä ilman alun paria pitkää nousua yöllä, mutta toki jos haluaa itsensä haastaa maksimaalisesti niin sitten ilmoittautuminen sisään 115k:lle. Helpoin ja paras tapa saarelle tulla on varmasti nuo Finnairin lomalennot ja aikataulujen salliessa tähän olisi ollut helppo yhdistää viikon etelänloma.


Nousu Pico de Areeirolle

Seuraavaksi kalenterissa on karhunkierros. Matkaa vielä arvon, täytyy miettiä mitä painottaa – haluanko sadan mailin kokemuksen, vähän vauhdikkaamman 83:n juoksun vai panostaisiko palautumiseen sekä treenaamiseen ja menisikin jollekin noista lyhyemmistä matkoista. Pääkisana tulossa Rogaining MM heinäkuun lopussa USA:ssa, joten sen ehdoilla mennään. Nyt kuitenkin pari viikkoa ihan rauhassa ja fiilisten mukaan sitten päätökset karhunkierroksen suhteen.

 

JanneS

maanantai 26. syyskuuta 2022

Pronssia Tsekin MM-rogainingista 2022 (kisaraportti)

JanneS ja Manu Humppi saivat pronssia Tsekissä järjestetyssä MM-rogaining kisassa. Matkaa kertyi yhteensä 108 km ja nousua noin 5km. Hopean hävisimme 3 minuuttia ennen meitä maaliin tulleelle joukkueelle samoilla pisteillä.

Pronssimitali; kuva by Manu Humppi

Valmistautuminen

Sulkavan SM-kisan jälkeen kysyin Manua pariksi MM-kisoihin ja hän muutaman päivän miettimisen jälkeen ilmoitti tulevansa mukaan. Vaikka olemme tunteneet toisemme kymmenen vuotta, emme ole koskaan kisanneet yhdessä emmekä edes käyneet yhteislenkillä, joten valmistauduimme juttelemalla varusteet ja kisataktiikat lävitse ennen kisaa. Molemmilla meillä on onneksi takana useita 24h rogaining kisoja, joten ihan pystymetsästä emme kisaan kuitenkaan lähteneet. 

Ehdimme onneksi käydä mallikartalla hakemassa muutaman rastin kilpailua edeltävänä päivänä. Itse mallikartta ei nyt kovin realistista kuvaa antanut siitä millaista maasto kisassa tulisi olemaan, mutta saimme hiottua yhteistyötä paremmaksi pienen väittelyn jälkeen mitä kautta kakkosrasti kannattaisi hakea mallikartalta. 

Rasti mallikartan alueelta

Reittisuunnitelma

Arvioin ennen lähtöä, että voisimme edetä ainakin n. 110 km vuoristossa. Sulkavalla kilometrejä tuli meille molemmille yli 130km, mutta tiedossa oli, että Tsekeissä olisi paljon enemmän nousua ja hitaita osuuksia. Etenemisen arviointi vuoristossa on todella hankalaa, yhteen ylämäkeen kun voi mennä pahimmillaan melkein tunti, mutta toisaalta tasaisella ja alamäissä eteneminen voi olla hyvinkin nopeaa maaston ollessa kulkukelpoista. Kartassa oli oikeastaan kolmea väriä, valkoista - joka voi tarkoittaa mitä tahansa todella nopeasta metsästä läpipääsemättömään kuusitaimikkoon, keltaista - joka kuvaa avoimia alueita (ne olivat kaikki hyväkulkuista) ja kiellettyjä alueita. 

Suunnittelu käynnissä; kuva by Manu Humppi

Yllätyksemme kartan länsipuolen isoimmat mäet oli lähes kokonaan kiellettyä aluetta, poislukien muutama polku, joita pitkin pääsi alueen läpi toiselle puolelle. Tietenkin tuon alueen toiselle puolelle oli laitettu niin monta rastia, että pakkohan sinne oli mennä. Päädyimme suunnitelmaan, jossa ensin hakisimme kartan itäpuolelta lähes kaikki rastit ja sitten suuntaisimme kartan eteläosassa olevan laakson kautta länsipuolen rinteille ja lounaiskulmasta kielletyn alueen toiselle puolelle, sieltä sitten pohjoiseen ja riippuen lopussa käytettävissä olevasta ajasta, hakisimme paluumatkalla mahdollisimman monta rastia matkalta. 

Koitimme hahmottaa reittiä käyrien mukaan ja maksimoida käyriä pitkin menemisen ja minimoida ylä- ja alamäet. Aika hyvin tuossa onnistuimme, mutta tuli noita ylämäkiä siitä huolimatta ihan riittävästi. 

Kilpailu

Juuri ennen lähtöä päädyimme vielä piirtämään reittisuunnitelmaan alkuun kolmanneksi rastiksi 64:n, jonka kautta menisimme 82:lle, mutta heti startin jälkeen huomasimme että tuon lisäyksen jälkeen rasti 33 on suurin piirtein samoilla käyrillä mitä pitkin menemme 64:lle, joten päätimme hakea myös sen. Uutena kokemuksena 33:lla saimme herätellä rastileimasimen. Muutoin nuo rastileimasimet toimivat todella hienosti kädellä heilauttamalla parinkymmenen sentin päästä. Järjestävät kertoivat etukäteen, että jos rastilla ei ole kukaan käynyt vähään aikaan, sen saattaa joutua herättämään, joten tuo ei ollut sinänsä yllätys. Suosittelen tuota leimaustapaa kyllä Suomenkin kisoihin - todella paljon miellyttävämpää leimata käden heilautuksella kuin tunkea jokaisella leimasimella SI-tikku sinne leimasimen sisään. 

Lähtötunnelmissa; kuva by Hana Orienteering

Suunnistimme alun varmasti ilman virheitä hyvällä vauhdilla edeten. Ensimmäinen pieni kompurointi tapahtui 107:lla, joka oli helpon näköinen rasti kartassa, mutta luin rastimääreen väärin ja lähdin kiertämään jyrkänteen taakse. Katsoin nopeasti rastimääreen tarkoittavan että kyseessä olisi jyrkänteen lounaispuoli, kun kyseessä olikin lounainen jyrkänne, ja itse rasti oli jyrkänteen koillispuolella. Kiersimme tuossa ehkä sellaiset 5 minuuttia ylimääräistä. Samassa yhteydessä pääsin myös kokemaan millaisen sähköiskun sähköaidasta saa - ja onnistuin ottamaan sen tietenkin kahteen kertaan. Jos ketään kiinnostaa niin tunne oli aika samanlainen kuin jos jalkaan tulisi yhtäkkiä kramppi. Yhtä kokemusta taas rikkaampana matka jatkui. 

Seuraava haastava rasti oli 105:n, joka oli aika peitteisessä rinteessä oleva jyrkänne. Onneksi kuitenkin senkin kohtuu hyvin löysimme pienen etsimisen jälkeen. Vähän sen jälkeen meillä oli pisin yksittäinen rastiväli 36-66, johon meillä kului melko tarkkaan tunti. Sen viimeisenä osiona oli reilu sata nousumetriä puron vartta pitkin. Tuo nousu oli samalla rankin mutta myös muistettavin osuus koko kisassa. Puron ympäristö oli erittäin peitteistä ja päädyimme hyppimään mättäältä mättäälle puroa pitkin. Todella kaunis paikka.

Jatkoimme siitä suunnitelman mukaisesti kartan lounaiskulman siivousta rasteista ja kun lähdimme pohjoiseen n. 60 km etenemisen jälkeen, laskimme että joudumme oikaisemaan jotain pois alkuperäisestä suunnitellusta reitistä. Maalin lähellä oli vielä ryppäänä 53-76-95-75 rastit, jonne meidän pitäisi ehtiä hyvissä ajoin että saisimme niistä pisteet. Päätimme jo tuolloin, että jätämme ainakin 89-92 pois kartan luoteiskulmasta. Lopulta jätimme vielä 71:n pois jo siinä kohtaa. 

kuva by Hana Orienteering

Arvioimme aika tarkkaan n. 4-5 tuntia ennen ajan loppumista, mitä jokaiseen rastiväliin menisi aikaa, josta syystä päätimme tiputtaa pois 60-91:n ja ihan viime hetkillä totesimme ettemme ehtisi hakea myöskään 62:sta, vaikka menimme aika läheltä sitä. Haku olisi kuitenkin ollut yli 100 metriä nousua, josta puolet maastossa. 

Loppuun olimme alunperin piirtäneet 75:lta kierron käyriä pitkin vesipisteen kautta pohjoisesta 20:lle, mutta arvioimme 75-55 välin olevan nopeampi suoraan mentynä, vaikka siinä olikin yli 200 metrin yhtäjaksoinen nousu. Nuo polkuja pitkin tehdyt loivat nousut olivat kuitenkin kohtuullisen nopeita verrattuna umpimetsä nousuihin. Ihan lopussa tavoitteena oli hakea 44-23 ja jos olisi aikaa, vielä mennä 20:n kautta maaliin, mutta valitettavasti emme mitenkään ehtineet 20:lle, joten tulimme maaliin ajassa 23 tuntia ja 53 minuuttia, oman sarjan kolmantena ja kokonaiskilpailun yhdentenätoista joukkueena. 

Reitit löytyvät täältä
Tulokset löytyvät täältä


kuva by Hana Orienteering

Analyysiä

Olemme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä. Tiesimme, että täydellisellä suorituksella meillä olisi mahdollisuus mitaliin, mutta silti tuli hieman yllätyksenä että hopea jäi vain pienestä kiinni, vaikka suoritukseen jäi vielä parannettavaa - kuten yleensä aina rogainingissa. Tällä kertaa nuo olisivat olleet pieniä juttuja, muutama rastinotto olisi voinut olla sujuvampi. Itse reittisuunnitelma oli hyvä ja pystyimme etenemään hyvää vauhtia alusta loppuun ilman mitään romahtamisia. Odotetusti meillä oli hieman nopeuseroa, Manun ollessa hieman nopeampi. Eniten eroa tuli alamäissä, mutta ei onneksi kovin paljoa sielläkään. Yleensä nuo nopeuserot ovat tasoittuneet matkan edetessä, mutta tällä kertaa tilanne pysyi samana alusta loppuun.

Jatkosuunnitelmat

Tästä on hyvä jatkaa kautta vielä Vaarojen Maratonille yhdelle kierrokselle (65km) ja kauden päätteeksi on totutusti Synkkä Syysunelma. Molemmissa tavoitteena tehdä hyvä suoritus ilman sen kummempia aika tai sijoitus paineita.

Pikku hiljaa ajatukset ja suunnitelmat alkavat kuitenkin siirtyä ensi kauteen ja ilmoittauduin  Madeira Island Ultra-Trail 115k matkalle huhtikuun lopussa. Se toimii hyvänä motivaattorina mäkitreeneihin ja varsinkin alamäkitekniikan hiomiseen talvella ja alkukeväästä. Pääkisana ensi vuonna ovat kuitenkin Rogaining MM-kisat Lake Tahoella (US) heinäkuun lopussa ja siihen perään Rogaining EM-kisat Varsinais-Suomessa.

JanneS



lauantai 6. elokuuta 2022

SM-rogaining Sulkava (kisaraportti)

JanneS ja Juha (Jussi) Lehtonen voittivat Sulkavalla pidetyn SM-rogaining kilpailun n. 133km (3500-4000 nousumetriä) etenemisen jälkeen. Kilpailu oli tiukka ja lopputulos oli auki viimeisille tunneille saakka. Teimme varman suorituksen ilman suunnistusvirheitä ja pystyimme etenemään koko 24 tunnin ajan hyvää vauhtia. 


Lähtötunnelmissa



Valmistautuminen

Oma valmistautumiseni kisaan onnistui erittäin hyvin, heinäkuun alkupuolella tehty 6 päivän fastpacking vaellus Korsikalle valmisti hyvin pitkään koitokseen ja alkukeväästä juostu TransGranCanaria 126k antoi uskoa, että pystyn pitämään hyvää vauhtia yllä koko kisan. Suunnistus harjoitukset ovat ainoa osa-alue, joka on jäänyt tänä keväänä vähän vähemmälle. 


Jännitystä aiheutti eniten Mikan alkuviikosta turvonnut jalka, joka osoittautui rasitusmurtumaksi, ja tuosta seurannut uuden parin etsiminen. Onneksi Jussi kisaviikon tiistaina pienen miettimisen jälkeen suostui lähtemään mukaan. Tiesin meillä olevan jonkin verran vauhtieroa Jussin hyväksi, mutta edellisen parin viikon aikana hänen juoksemansa 400km+ ja reilu 10km+ nousua tasoittivat tuota eroa, joten lähdimme kisaan luottavaisina. Tavoitteena oli vain tehdä hyvä puhdas suoritus ja katsoa sitten maalissa mihin asti se riittää.


Kilpailu

Teimme yhdessä reittisuunnitelman, joka oli n. 118km kuljettua matkaa, mutta lisäsimme reittiin pari lisälenkkiä ja katsoimme loppuun parikin oikoa, mikäli näyttäisi että joudumme jättämään jotain välistä. Reittisuunnittelu oli tällä kertaa aika haastava, Partalansaari jakautuu pystysuunnassa kolmeen lohkoon saaren sisällä olevien kohtuullisen isojen järvien takia ja rasteja oli laitettu kartalle niin paljon, että jotain täytyisi jättää pois. Päädyimme lähteä kiertämään karttaa vastapäivään ja jättämään kartan ylemmän keskiosan pois.

 

Startista lähdimme kohti 4H rastia ja huomasimme melko nopeasti, että sinne ei alussa kovin moni muu lähtenyt ja saimme aika rauhassa tehdä omaa suoritusta. Metsä oli todella märkä ja katsoin kellosta, että 7 minuutin kohdalla sukat olivat jo läpimärät. En tiedä oliko tuo henkilökohtainen ennätys, mutta ei se siitä kauaksi voinut jäädä. Rastit tulivat hyvin vastaan ja leikimme jonkin aikaa kissa-hiiri leikkiä Dr. J and Dr J tiimin kanssa, välillä me olimme edellä ja sitten taas toisin päin, kunnes otimme paremman poistumisen pientä uraa pitkin rastilta 9E ja näimme pojat rantapusikossa kun juoksimme uraa pitkin ohitse, jonka jälkeen reittimme poikkesivat toisistaan.


Vauhdissa kurapolulla


Meillä oli täsmälleen sama aloitus Dr. J and Dr. J tiimin kanssa, kun taas Team Duro valitsi alussa etelän suuntaan koukkauksen, jonka jälkeen reittimme yhtyivät pidemmäksi aikaa. Nyt jälkikäteen, kun vertailen reittejä, sanoisin että Durolla oli selvästi parempi aloitus kuin meillä. Vaikka tuo koukkaus oli aika pitkä matkallisesti, suuri osa rastiväleistä oli tiesiirtymiä. Alla olevasta kuvasta näkee tilanteen muutaman tunnin jälkeen. 

 

Ensimmäiset pari tuntia

 

Jatkoimme 9E:ltä etelään kohti 9A:ta, joka olikin hieno rastipiste. Sen jälkeen reittimme erosi Duron reitistä siten, että haimme 10E:n, jonka he jättivät välistä. Vaikka tuo 10E ei ihan lähellä ollut, oli rastin haku aika nopea teitä pitkin ja perillä odotti paikallinen nähtävyys ”kivikirkko”, jonne oli hyvät opasteet. Tuo haku ehdottomasti kannatti. 

 

Matka jatkui hakemalla kaikki rastit 10H:lle, jonka jälkeen tulimme saman niemen toista laitaa etelään ja jatkoimme kohti kartan lounaiskulmassa olevaa niemenkärkeä. 


Reittivalinnat kartan länsipuolella

Alkuperäisessä reittisuunnitelmassa olimme jättäneet tuon optioksi, mutta olimme niin paljon alkuperäistä aikataulua edellä, että päätimme hakea kaikki rastit niemestä, joka osoittautuikin hyväksi päätökseksi. Vaikka siirtymä niemen eteläosiin oli aika pitkä, meni se nopeasti teitä pitkin. 

 

Pääsimme myös kokemaan ensimmäisen kahlauksen 4B:n jälkeen. Kilpailuohjeissa uinti oli kielletty, mutta karttaan oli merkitty useampia ylityspaikkoja, joiden syvyydeksi oli ilmoitettu maksimissaan 150cm. Me menimme yhteensä neljästä kahlauskohdasta, joista kaksi oli rintaan asti ja toiset kaksi vähän polven yläpuolelle. Ilmeisesti taktiikoita ylityksiin oli useampia - me otimme reput kantoon ja painelimme suoraan yli vaatteet päällä. Eipä tuo kastuminen haitannut kun koko päivän satoi enemmän tai vähemmän.


Välillä menimme melkein samoja jälkiä

Kartan eteläosissa meidän ja Duron reitit erosivatkin sitten aika paljon heidän hakiessa ensin 7B rastin, jonka jätimme väliin ja sitten he hakivat kierron 8H, 8G, 10C ja 6B ja palasivat sen jälkeen hakemaan rastit kartan etelälaidalta. Me jätimme 8H ja 6B kokonaan väliin ja haimme 10C – 8G myöhemmin. 

 

Reitit kartan eteläosissa


Jätimme alkuperäisen suunnitelman reitistä pois 7D ja 4G:n, mutta haimme 5D-3B-10D, jonka jälkeen palasimme vesipisteen kautta reitille ja haimme 7F:n pienellä kierrolla. Väli 5D-3B oli todella hidas ja meillä meni siihen 20 min. Koko 5D-3B-10D-vesipiste kiertoon meiltä meni melkein puolitoista tuntia. Durolla meni 20 min 5D-vesipiste väliin, joka olisikin ollut parempi reittivalinta tuossa kohtaa. Olisimme ehtineet tuolla yli tunnin säästöllä hakea 7H-9J kierron lopussa. Sen sijaan 7F:n haku oli hyvä tuossa kohtaa, eikä siihen mennyt kovin pitkää aikaa. 

 

Haimme Duron aiemmin hakemat 10C ja 8G idän kautta ja bonuksena vielä 5E, jonka jälkeen reitit taas yhtyivät joksikin aikaa. 

 

Kaakkoiskulma


Lopussa meillä oli sen verran enemmän aikaa käytössä kuin Durolla, että ehdimme tehdä piston 2G ja 9G, jonka jälkeen pääsimmekin sitten järjestäjien "haastatteluun" 4I:llä ja kuvattavaksi 10J:lle mennessä. Emme tuolloin tienneet, että Duro on tulossa kymmenen minuuttia perässä, kunnes vasta tulimme heitä vastaan 3H:lta poistuessa. Sen jälkeen ainoa tavoite olikin pitää Duro takana ja pää kääntyili varsinkin Jussilla vähän väliä katsomaan tuleeko takaa ketään viimeisillä suorilla. Arvelimme kyllä 10 minuutin keulan riittävän hyvin ja kyllähän se riittikin. Maalissa olimme noin ajassa n. 23h 35min - eli reilusti etuajassa. Optimi olisi n. 5-10 min ennen määräaikaa, mutta emme mitenkään olisi ehtineet hakea 7H, 9J, 6F tai 6I rasteja, ja kaikki muut lähirastit olimme jo hakeneet. 


Maaliintulo


Reittisuunnitelma oli kokonaisuudessaan hyvä – erityisen tyytyväinen olen siitä, että osasimme tehdä ensimmäiset muutokset jo 6 tunnin kohdalla, kun olimme edellä aikataulua. Alussa Duron aloitus oli parempi ja loppupuolella 3B-10D haku oli huono, mutta muilta osin en juurikaan keksi parannettavaa reittiin. Saimme 4 pistettä enemmän kuin Duro 7km lyhyemmällä reitillä, mutta toisaalta noihin kilometreihin ei kannata liikaa keskittyä. Lopulta ainoa mikä ratkaisee on kuinka kauan rastien hakuun kuluu, ja joskus kannattaa juosta pitkiäkin tiesiirtymiä jos jalka on iskussa ja suorempi vaihtoehto on hitaampi. 


Maaliintulo


Rastit löytyivät todella hyvin ja pummeja tuli yhteensä alle 5 minuuttia koko matkalla. Otimme todella tarkasti ja huolella hankalimmaksi oletetut rastit - Jussilla oli päävastuu suunnistamisesta, kun taas minulla oli päävastuu reitistä ja mitkä rastit haemme. Suurin osa rastipisteistä oli selkeitä, mutta muutamat jonkin verran haastavampia. Haastava tuota vaikeustasoa on verrata EM/MM kisoihin, mutta oma fiilis oli, että aika lähellä oltiin haastavuudessa – ehkä hieman helpompia nuo olivat, muttei mitenkään merkittävästi. EM/MM kisoissakin suurin osa rasteista on erittäin selkeitä (mäen päällä, polkujen risteys tms.), ja seassa on jokunen haastavampi, varsinkin jos sinne sattuu yöaikaan. 


Järjestelyt toimivat erittäin hyvin - toivottavasti sama tiimi järjestää kilpailuja jatkossakin. Rastipaikat oli hyvin valittuja - mukaan oli otettu paikallisia nähtävyyksiä ja samalla tuli nähtyä Partalansaaren parhaat paikat. Rasteja oli myös laitettu tasaisesti kartalle, eikä reittisuunnitelma ollut mitenkään itsestäänselvyys. 


Linkki reittiseurantaan täältä ja tulokset täältä.


Varusteet

Meillä oli mukana hyvin varavaatetta sääennusteen ennustaessa sadetta melkein koko kilpailun ajaksi. Mukana oli sadetakin lisäksi sadehousut, merinovillainen pitkähihainen, pipo, hanskat, buff ja ohut tuulitakki. Mitään noista en onneksi tarvinnut repusta, startissa päälle laitettu pitkähihainen urheilupaita ja pitkät trikoot riittivät hyvin. Pidän silti äärimmäisen tärkeänä pitää varavaatteita mukana ihan turvallisuustekijänä. Jos matkalla loppuu energia eikä pysty pitämään vauhtia ja samalla lämmöntuottoa yllä, tulee kylmä hyvin nopeasti. Ainoa, joka noista oli extraa normaaliin oli sadehousut, ja ne todennäköisesti jätän jatkossa pois. Repun paino oli startissa aika tasan 5kg, sisältäen litran vettä ja ehkä noin kilon verran syötävää.


Eväät

Menin jo tutuksi tulleella valikoimalla – söin kerran tunnissa, mukana oli 5 x ruisleipää, jotka otin 4 tunnin välein, ja muina eväinä oli 8 x suklaapatukkaa, 6 x Nosht vauhtikarkkia, 3 x 50g karkkipussia ja 4 x Tailwindiä. Maalissa jäljellä oli yksi karkkipussi ja yksi suklaapatukka. Energiat riittivät hyvin eikä mitään romahduksia tapahtunut. 


Jatkosuunnitelmat 

Seuraavaksi suuntana on Rogaining MM kilpailut 3 viikon päästä Tsekissä. Pariksi lähtee Duron riveissä kilpaillut Manu. Kilpailualueen alimman ja korkeimman kohdan erotus on hieman yli 900 metriä, joten odotuksissa on kunnolla nousumetrejä. 


Kuvat: Northern Adventure Team


JanneS